Lähdin tänään Laurin kanssa sadepäivän ratoksi vähän ajelulle. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Kaukajärven kirjaston kohdalla, minne mulla oli palautettavia kirjoja. Kirjastot on Laurin mielestä ihania paikkoja, koska a) niissä voi juosta ja b) kirjoja on kiva työntää hyllyn takareunaan. Kirjastontätin painajainen, huokaus.. Näinhän se menee, suutarinlapsilla ei ole kenkiä. Tässä kirjastossa on kuitenkin se kiva puoli, että lastenosastolla on hyllyjen alareunassa esittelyhyllyt, ja niillä olevien kirjojen kansia Lauri pysähtyi tutkimaan ja selittämään mulle, mitä kaikkea niissä on. Lainaus automaatilla oli hiukan hankalaa, automaatti kun on aika hidas ja Lauri aika nopea. Ei se kuitenkaan näkyvistä ehtinyt..
Seuraavaksi suuntasimme Kangasalan puolelle Pirkan kirppikselle. Muutamalla muullakin oli ollut sama ajatus sadepäivän vietosta, sillä enpä ole ikinä tavallisella kirppiksellä törmännyt sellaiseen ruuhkaan. Lauri pääsi istumaan ostoskärryihin kierroksen ajaksi. Aika pian pientä miestä alkoi kyllästyttää, mutta sitten onneksi löysimme yhdestä pöydästä narussa vedettävän puisen kirahvin. Loppukierros sujuikin sitten kirahvin korvia natustaen ja ihmisiä ihmetellen. Lauri on aina kauhean kiinnostunut ihmisistä ja selittää ja juttelee kovasti, kunnes ihmiset oikeasti kiinnittävän huomion siihen. Sen jälkeen alkaa totinen tuijotus ja jotkut harvat saavat hetken päästä hymyn. Niille, jotka eivät pysähdy juttelemaan, voi kyllä virnistellä. Kirahvia lukuun ottamatta löydöt jäivät tekemättä. Lasten vaatteita olisi ollut tytöille tai isommille pojille, mutta ei juuri tämän kokoisille tai hiukan isommille.
Tämän jälkeen jo nälkä kurni molempien vatsassa, joten suuntasimme viereiseen Prismaan välipalalle. Otin teen ja pullan, ja Laurille oli riisikakkuja, pillimaitoa ja hedelmäsosetta. Vaan Lauripa tahtoikin pullaa! Mikään muu ei kelvannut, ennen kuin sai maistaa palan. Eikä ne riisikakut oikein enää sen jälkeenkään kelvanneet. Varmaan on siirryttävä salapulliin jatkossa ;-)
Tankkauksesta selvittyämme poikkesimme vielä ruokakaupan puolelle. En jaksanut hakea ulkoa kärryjä, kun ostettavia ei ollut kuin pari, joten ajattelin, että Laurihan voi kävellä ja otin vain korin. Juu, tokihan Lauri käveli, tai oikeastaan juoksi, mutta ei yhtään siihen suuntaan, kuin olisin halunnut. Ja kädestä ei saanut pitää, vaan Lauri itse. Kädet kohti kattoa, kovaäänisellä kikatuksella varustettuna niin lujaa kuin vain kengät jalassa pääsee pitkää käytävää eteenpäin. Pakkohan se oli välillä syliin ottaa, että päästiin yhtään oikeaan suuntaan (ja väistettiin mm. astiaosasto..). Sillä aikaa, kun katsoin alennuspaitarekkejä, Lauri otti pikaspurtin kassoja kohti, eikä pientä miestä häirinnyt yhtään, etten seurannut sitä. Hohhoijaa, mitä tästä vielä tulee..
Prisman jälkeen teimme vielä pikapysähdyksen Nattarissa olevalle lastenvaatekirppikselle (yhtä köyhä tulos kuin edelliselläkin kirppiksellä) ja Linkosuon tehtaanmyymälälle. Sen jälkeen olikin jo aika suunnata kotiin syömään. Hyvinhän tähänkin reissuun taas neljä tuntia sai kulumaan.
Ja niin, tässä tekstissä ei poikkeuksellisesti ole kuvitusta. Voitte kuitenkin kuvitella tähän muutaman kikatuskuvan ja pienen miehen loittonevan selän..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti